Torstai 25.10.2012

Olemme saaneet perheenlisäystä: viisi suloista kissanpentua! Eli viisi ongelmaa lisää. Kissoille pitää löytää kodit ennen lähtöämme.

Aika vyöryy eteenpäin siivillä. Meitä asuu talolla enää kolme, eli jokaisella on nyt oma huone. Tein viikonloppuna massiivisen siivousurakan rakkaitten kämppisteni jäljiltä. Toisen tytön sängyn alla asustivat kaikki hämähäkit ja toisen kaikki lusikan kokoiset kuoriaiset sekä yksi hiiri. Suoritukseen ei riittänyt yksi päivä. Lauantai-illalla AEC-TEA:lla oli myös konsertti. Paikalliset artistit ja bändit esittivät Brasilialaista retromusaa. Välillä joku yleisöstä kipusi myös lavalle laulamaan, ja muutaman kerran vierailevan tähden lisäksi lavalle kipusi myös kokojoukko muita ihmisiä poseeraamaan ryhmäkuvaan kesken biisin.

Edellisenä viikonloppuna olimme taas yhden pojan läksiäisissä. Tai itse asiassa meille selvisi vasta myöhemmin, että kyseessä olivat läksiäiset. CapimGrosso on nyt yhtä heavymetallimiestä köyhempi. Bileissä laulettiin Singstarsia. Seuraavana päivänä lähdimme käymään Jacobinaan. Reissu kuitenkin hieman venähti, koska perillä kuulimme, että kaupungissa olisi illalla juhlat, ilmeisesti pyhäinpäivän kunniaksi. Päätimme siis ottaa hotellihuoneen ja jäädä katsastamaan meininkiä. Mikä parasta hotellissa oli mahdollisuus (ensimmäistä kertaa täällä olon ajan) lämpimään suihkuun. Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan.  Suihkun hanasta sai sähköiskuja, joten jouduimme käymään toisessa huoneessa suihkussa. Olimme episodin jälkeen hyvin nälkäisiä, mutta oli niin aikaista, että auki olevan ruokapaikan löytäminen oli vaikeaa. Myöhemmin olimme taas liian aikaisin (lue alkamisaikaan) liikkeellä, juhlat eivät olleet tietenkään alkaneet vielä, ja meille selvisi, että kyseessä itse asiassa olivatkin jonkin clubin avajaiset. Menimme toisaalle juomaan yhdet caipirinhat ja sitten olimmekin niin väsyneitä, että menimme hotellille nukkumaan. Onnistuneen kaupunkiloman kruunasi hotelliaamiaisen kahvi, joka oli valmiiksi kyllästetty sokerilla. Vihaan sokeria kahvissa. Ilmeisesti se on täällä standardi. Lähdimme seuraavalla bussilla takaisin CapimGrossoon.

Yllättäväksi(?) ongelmaksi täällä on muodostunut tekniikka. CD-soitiniPod-liitännällä löytyy ja tietokoneet. Mutta, minulla ei ole yhtään CD-levyä, ja talolla niitä on myös rajoitetusti. Lataaminen on älyttömän hidasta. Ostin myös kaiuttimen, jolla pystyy soittamaan musiikkia suoraan muistitikulta, mutta se ei tietenkään heti toiminut, vaan jouduin vaihtamaan sen.  Olen viettänyt kokonaisen päivän tapellen vain musiikin kanssa. Toinen ongelma on elokuvat, joita näytämme CAPS:ille keskiviikkoaamuisin. Elokuvien pitää olla dubattu portugaliksi. Kioskilta pystyy ostamaan edullisia leffoja, mutta koska ne ovat kaikki poltettuja, DVD-soittimemme pyörittää niitä vain sattumanvaraisesti. Meillä on myös ongelmia pojankoltiaisista, jotka pyörivät täällä häiriköimässä. Jos portti on lukossa, he hyppäävät muurin yli, joka erottaa AEC-TEA:n viereisestä lastentarhasta. Pojat huutelevat ja juoksevat pitkin taloa, yrittivät kiivetä ikkunan kautta yhteen huoneeseen, ääntelevät erittäin seksistisesti ja vihjailevat. Eilen kiroilin heille pitkään ja hartaasti suomeksi. Sillä kertaa he lähtivät, mutta tuskinpa lopullisesti.

Suomenkielentunnit pyörivät nykyään jo kahden opiskelijan voimin. Sunnuntaina aloitimme suuren graffitti/ maalausurakan talolla muutaman englanninopiskelijani kanssa. Lauantaina on luvassa sirkuksta ja fyysistä teatteria. Tiistaina vedin aamulla CAPS:eille afrikkalaista tanssia, ja illalla myös täällä AEC-TEA:lla. Suomalaisnainen Brasiliassa vetämässä afrikkalaista tanssia:taas jotakin, mitä en vuosi sitten uskonut tekeväni. Eilen korjasin englanninryhmäni tekstejä CapimGrosson turistiopasta varten. Kulutin yhteen työhön aikaa tunteja miettien, mitä hittoa sen kirjoittaja on ajatellut. Illalla minulle selvisi, että hän oli käyttänyt googlen kääntäjää.Omia koulutehtäviäni en ole tehnyt yhtään, enkä oikeastaan ole ajatellut muutakaan suomalaiseen arkeeni kuuluvaa, että terveisiä vaan kaikille tutuille J