Maanantai 17.9.2012

27 tuntia taivalta takana.

Alle kymmenen tuntia pakkaamisen jälkeen kaksi rouvaa kysyvät olemmeko ajoissa, ja kertovat matkustavansa Pariisiin. Vaihdan konetta. Viereeni istuu mies ja tervehtii. Olemme pian jutuissa. Hän on Gabriel, Argentiinasta, kiertää maailmalla soittamassa tangoa. Opin, että maapallon eteläpuolella aurinko paistaa aina pohjoisesta (en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa), että Beethovenin joku sävellys on saanut alkunsa kadulta kuuluvista äänistä, muutaman sanan portugalia, ja että pohjoisella pallonpuoliskolla pesualtaasta tyhjenevä vesi kiertää myötäpäivään ja etelässä vastapäivään. Samoihin aikoihin vihreä 20 kiloa painava rinkka heitetään Frankfurtissa ulos lentokoneen ruumasta lavetille, jonka kyydissä se muiden matkatavaroiden kanssa kiertelee pitkin kenttää, kunnes muut kyytiläiset jatkavat liukuhihnalle tai muiden koneiden kyytiin, ja rinkka jää yksinäisenä sijoilleen.

Salvadorissa on kuuma, eikä lentokentällä ole ilmastointia. Passijono kestää lähes tunnin. Odotan turhaan matkatavaroitani. Gabriel auttaa minua selvittämään tilannetta ja tinkaa vielä taksin, jolla pääsen bussi-asemalle. En luultavasti näe häntä koskaan enää. Bussissa nuori miehen alku istuu viereeni. Emme puhu yhteistä kieltä. Opin, että poltrona ei tarkoita laituria, vaan istumapaikkaa. Kun eräs pappa haluaa omalle paikalleen, jossa minä siis istun, poika saattaa minut omalle paikalleni. Hän tietää, että olen matkalla Capim Grossoon ja pyytää uuttaa vierustoveriani huolehtimaan minut ulos bussista oikeaan aikaan. Opin jotakin ihmisten hyvyydestä.

Matkatavaroideni pitäisi saapua torstaina kotiin kannettuna, säästyin siis itse kantamisen vaivalta. Tosin en vielä luota, että niin tulee tapahtumaan, ja olen varautunut siihen, että joudun tekemään kahdeksan tunnin edestakaisen matkan Salvadoriin hakemaan rinkkaani, tai että se toimitetaankin takaisin Suomeen. Olen pian lähdössä kaupungille ostamaan vaatteita, hammastahnaa, saippuaa ja muuta pientä ja välttämätöntä. Huonekaverini lupasi esitellä samalla kaupunkia.Tosin häntä ei näy missään. Toinen huonekaverini on sillä aikaa kertoillut paikallisesta elämänmenosta.

Odotan tulevaa innolla, vaikka tuntuukin silta, etten ymmarra tai osaa mitaan..

Tasta se lahtee.