keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Keskiviikko 12.12.2012

Tyot AEC-TEAlla on saatu paatokseen ja parhaillaan vietetaa viimeisia hetkia Brasiliassa Rion seudulla.

Viimeiset paivat Capim Grossossa kulutimme nautiskellen pikkukaupungin annista.. Istuskelimme vanhojen miesten baarissa katselemassa biljardiotteluita, loysimme bagode;arrocha;forro-bileet, soimme açaita ja teimme viimeiset ostokset viikottaisilla markkinoilla. Kaupungista lahdon jalkeen ei ole halpoja hintoja nakynyt.

Myos toiden puolesta kaikki paattyi hyvin. Saimme ruokailualueen fengshuinmuutoksen paatokseen, englannin ryhma sai Capim Grosson kaupounkioppaan valmiiksi ja piskuinen sirkusryhmani teki harjoitustyona pienen esityksen, jonka he lopulta halusivat esittaa lukukaudenkauden paatosjuhlassa.

Hieman haikeissa tunnelmissa, mutta toisaalta on ihana palata maanantaina kylmaan kotisuomeen!

torstai 22. marraskuuta 2012

Kuvia, 22.11.2012


Auringonlaskun värit mangopuussa


Valkoinen tupa ja fillari

Danca africana





Tein pienen muistilapun..

Saat ilmapallon, jos olet nätisti




Chapata Diamantica


Luolan suulla







Unelmien capuerista vangittuna suuren ällöttävän sammakon sisuksiin.. Onneksi paikalle osui yksi epätoivoinen turisti.

Lencoisin katuja

Matkalla Icatuun

Icatu



Lisää kuvateksti

torstai 8. marraskuuta 2012

Torstai 8.11.2012



Toisinaan mietin, että tällaista käytöstä en hyväksyisi Suomessa, missään olosuhteissa. Esimerkiksi CAPS:llä eräs paikan työntekijä saattaa ryhmäkerran aikana naureskella ryhmäläisille tai ruveta touhuamaan jotain ihan muuta, häiritsevää. Viimeviikolla hän myös keskeytti tunnin loppuvaiheilla, ja käski kaikkia ulos syömään vesimelonia. Yksi ryhmäläisistä pyysi häntä poistumaan. Eräänä iltana vedin AEC-TEA:lla afrikkalaista tanssia. Tunti on ulkona patiolla, jonka päädyssä on esiintymislava. Eräs touhuryhmä tuli ensin aloittamaan kokoustaan lavalle, eli naureskelemaan tanssijoita. Myöhemmin he tulivat vielä pitämään teatteriesityksensä luku- (lue huuto ja älämölö )harjoituksia lavalle. Eräs tyttö myös ehdotti, että hän voisi varmaan ottaa CD-soittimen, jota käytimme, koska he tarvitsivat sitä. En suostunut. Toisaalta, hän ei ehkä muulta meteliltä kuullut, että soitin oli parhaillaan käytössä. En ole täysin varma, mikä on kulttuurista ja mikä vain törkeää. Tai ehkä olen vain liian vanha.

Suursiivouksen yhteydessä luokkatiloista poistettiin suuri määrä rikkinäisiä tuoli-kirjoitusalustayhdistelmiä ja ne tietysti hylättiin tänne talon puolelle. Olemme suunnitelleet, mitä kaikkea romuista voisi tehdä. Aiomme yhdistää niitä penkeiksi, joihin tulee päällystetyt istuimet ja selkänojiin punomme vanhaa sisäkumia, jota täällä myydään pitkinä soiroina. Graffiti ja seinän maalausprojekti on vielä kesken. Se paisui yllättävän isoksi projektiksi. Toivottavasti saamme sen valmiiksi ennen lähtöäni.Keittiönpöydän tuunaus, jota olen suunnitellut tänne tulostani asti, on myös yhä kesken.

Englanninkielen kurssien opintosuunnitelmista puuttuu yllättäen yksi olennainen osa, lauseenrakenne. Tajusimme asian vasta äskettäin ja nyt olen kaksi oppituntia tahkonut pelkästään sitä. Tein lauseenjäsenistä taulukon, jonka täyttämällä pystyy periaatteessa tekemään oikeanlaisia lauseita. Vahinko, että lukukausi on jo lopuillaan. Tähän asti olen vain miettinyt, miksi opiskelijat itsepintaisesti muodostavat omituisia lauseita, kuten ”John andre in the classverymost.” tai ” Has in my housewallyellow.” Ehkä paras lause oli kuitenkin vastauksena kokeessa, jossa pyysin kirjoittamaan lauseen käyttämällä superlatiivia. Eräs opiskelijani kirjoitti ”Louis is happy on the Ana”. Eräs uusista parhaista ystävistäni on Erick, 13-vuotias nuorimies. Hän on englanninkielen ryhmässäni, sekä ainoa suomenkielenopiskelijani. Meillä on mukavia oppitunteja yhdessä. Englannintunnin alussa kysyn aina jokaiselta, mitä he ovat puuhailleet. Harjoittelemme asioista kertomista ja imperfektin käyttöä. Kerran Erick kertoi, että hän kuoli ja meni taivaaseen, mutta Jumala käski hänet takaisin maanpäälle. Hän oli jo ostanut arkun itselleen ja hänet oli haudattu. Hän soitti haudasta kaverille, joka auttoi hänet ylös. Nyt arkku on hänen makuuhuoneessaan. Suomenkielentunnilla hän myös kertoi, että hänen syntymäpäivänsä on 13. viikolla tammikuussa 69. päivä, koska Brasiliassa tammikuu on vähän pidempi ja vuodessakin on yli 400 päivää. (Aiheena olivat kysymyssanat.) Kysyin häneltä suomeksi, miksi hän valehtelee ja hän vastasi, suomeksi tietysti, koska se on hauskaa. Pitkä tammikuu saattaisi hyvinkin silti pitää paikkansa, koska tämä on Brasilia, kaikki ajallaan. Jos vielä ei ole aika siirtyä helmikuulle, niin siirrytään myöhemmin. Beleza.

Teimme viikonloppuna aivan loistavan reissun ChapadaDiamantinan luonnonpuiston alueelle Lencoisin pikkukaupunkiin. Alue on, nimestäkin päätellen, vanhaa timanttikaivosseutua. Lencois tarkoittaa lakanoita. Kaupunki on saanut nimensä mainareiden teltoista, jotka ylhäältä vuorelta katsottuina näyttivät kuivumassa olevilta lakanoilta. Vähitellen telttakylästä kasvoi kaupunki. Vierailimme myös eräässä toisessa pienessä ja vanhassa kaupungissa, Igatussa. Kaupunki oli ylhäällä vuorella ja sinne johti vanha kivistä ladottu tie. Itse kaupunkia ei edes erottanut maisemasta ennen kuin jo oli siellä. Kaupungit ovat aikanaan olleet vauraita, mutta myöhemmin timanttitulojen mennessä toisaalle, ihmiset lähinnä jäivät ihmettelemään, miksi asuvat vuorenrinteellä keskellä ei mitään. Nykyään kaupungit elävät turismista. Teimme myös retken erääseen luolaan, Morro de Torrinhaan, jonka on aikanaan muovannut kallion sisällä virtaava joki. Aivan upeaa. Kävelimme sisällä yli kaksi tuntia kolmestaan, opas ja me, kaasulampun valossa, hiljaisuudessa, välillä pysähtyen ihastelemaan kristallimuodostelmia. Kallion sisällä oli kaiketi paljonkin turisteja, mutta törmäsimme heihin vain silloin tällöin. Paluumatkalla kiipesimme Morrodo Pai Inaciolle, josta avautuu huikea näköala luonnonpuiston vuoristoon. Kävelymatkan päässä Lencoisista virtaa joki, jossa voi pulahtaa uimaan luonnon muovaamiin altaisiin tai liukua mäkeä vesivirrassa, jos haluaa rikkoa häntäluunsa. Parhaillaan Kaakkois-Brasiliassa on harvinaisen kuivaa, ja monet pienet joet sekä vesiputoukset, joita alueella on, olivat kuivia. Mihin suuntaan tahansa lähdettäessä teiden varsilla makaa lukuisia kuolleita lehmiä, osa paisuneena räjähtämispisteeseen. Viikonloppuna satoi. Kaivoksen lähialueella ensimmäisen kerran seitsemään kuukauteen. Myös CapimGrossossa oli satanut ja myrskynnyt, ja sade on jatkunut vielä tämän viikonkin.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kuvia, sunnuntai 28.10.2012

Päivä pulkassa.

Kaikki olennainen Capim Grossosta.

Mitä kaikkea voi tehdä tyhjistä muovipulloista.

Sätkykarhu ja omistaja Jacobinan torilla.

Hotellin keittiö kätevästi heti ikkunan alla.


Hotellin ehkä liian mukava sänky.

Jacobina.




Söpöä tekniikkaa.

Tienristeyksen lisäksi Capim Grossossa on aaseja.



Seuraavat laadukkat (?) esiintyjät naapurissmme.
Honeybaby ja beibit.




torstai 25. lokakuuta 2012

Torstai 25.10.2012

Olemme saaneet perheenlisäystä: viisi suloista kissanpentua! Eli viisi ongelmaa lisää. Kissoille pitää löytää kodit ennen lähtöämme.
Aika vyöryy eteenpäin siivillä. Meitä asuu talolla enää kolme, eli jokaisella on nyt oma huone. Tein viikonloppuna massiivisen siivousurakan rakkaitten kämppisteni jäljiltä. Toisen tytön sängyn alla asustivat kaikki hämähäkit ja toisen kaikki lusikan kokoiset kuoriaiset sekä yksi hiiri. Suoritukseen ei riittänyt yksi päivä. Lauantai-illalla AEC-TEA:lla oli myös konsertti. Paikalliset artistit ja bändit esittivät Brasilialaista retromusaa. Välillä joku yleisöstä kipusi myös lavalle laulamaan, ja muutaman kerran vierailevan tähden lisäksi lavalle kipusi myös kokojoukko muita ihmisiä poseeraamaan ryhmäkuvaan kesken biisin.
Edellisenä viikonloppuna olimme taas yhden pojan läksiäisissä. Tai itse asiassa meille selvisi vasta myöhemmin, että kyseessä olivat läksiäiset. CapimGrosso on nyt yhtä heavymetallimiestä köyhempi. Bileissä laulettiin Singstarsia. Seuraavana päivänä lähdimme käymään Jacobinaan. Reissu kuitenkin hieman venähti, koska perillä kuulimme, että kaupungissa olisi illalla juhlat, ilmeisesti pyhäinpäivän kunniaksi. Päätimme siis ottaa hotellihuoneen ja jäädä katsastamaan meininkiä. Mikä parasta hotellissa oli mahdollisuus (ensimmäistä kertaa täällä olon ajan) lämpimään suihkuun. Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan.  Suihkun hanasta sai sähköiskuja, joten jouduimme käymään toisessa huoneessa suihkussa. Olimme episodin jälkeen hyvin nälkäisiä, mutta oli niin aikaista, että auki olevan ruokapaikan löytäminen oli vaikeaa. Myöhemmin olimme taas liian aikaisin (lue alkamisaikaan) liikkeellä, juhlat eivät olleet tietenkään alkaneet vielä, ja meille selvisi, että kyseessä itse asiassa olivatkin jonkin clubin avajaiset. Menimme toisaalle juomaan yhdet caipirinhat ja sitten olimmekin niin väsyneitä, että menimme hotellille nukkumaan. Onnistuneen kaupunkiloman kruunasi hotelliaamiaisen kahvi, joka oli valmiiksi kyllästetty sokerilla. Vihaan sokeria kahvissa. Ilmeisesti se on täällä standardi. Lähdimme seuraavalla bussilla takaisin CapimGrossoon.
Yllättäväksi(?) ongelmaksi täällä on muodostunut tekniikka. CD-soitiniPod-liitännällä löytyy ja tietokoneet. Mutta, minulla ei ole yhtään CD-levyä, ja talolla niitä on myös rajoitetusti. Lataaminen on älyttömän hidasta. Ostin myös kaiuttimen, jolla pystyy soittamaan musiikkia suoraan muistitikulta, mutta se ei tietenkään heti toiminut, vaan jouduin vaihtamaan sen.  Olen viettänyt kokonaisen päivän tapellen vain musiikin kanssa. Toinen ongelma on elokuvat, joita näytämme CAPS:ille keskiviikkoaamuisin. Elokuvien pitää olla dubattu portugaliksi. Kioskilta pystyy ostamaan edullisia leffoja, mutta koska ne ovat kaikki poltettuja, DVD-soittimemme pyörittää niitä vain sattumanvaraisesti. Meillä on myös ongelmia pojankoltiaisista, jotka pyörivät täällä häiriköimässä. Jos portti on lukossa, he hyppäävät muurin yli, joka erottaa AEC-TEA:n viereisestä lastentarhasta. Pojat huutelevat ja juoksevat pitkin taloa, yrittivät kiivetä ikkunan kautta yhteen huoneeseen, ääntelevät erittäin seksistisesti ja vihjailevat. Eilen kiroilin heille pitkään ja hartaasti suomeksi. Sillä kertaa he lähtivät, mutta tuskinpa lopullisesti.
Suomenkielentunnit pyörivät nykyään jo kahden opiskelijan voimin. Sunnuntaina aloitimme suuren graffitti/ maalausurakan talolla muutaman englanninopiskelijani kanssa. Lauantaina on luvassa sirkuksta ja fyysistä teatteria. Tiistaina vedin aamulla CAPS:eille afrikkalaista tanssia, ja illalla myös täällä AEC-TEA:lla. Suomalaisnainen Brasiliassa vetämässä afrikkalaista tanssia:taas jotakin, mitä en vuosi sitten uskonut tekeväni. Eilen korjasin englanninryhmäni tekstejä CapimGrosson turistiopasta varten. Kulutin yhteen työhön aikaa tunteja miettien, mitä hittoa sen kirjoittaja on ajatellut. Illalla minulle selvisi, että hän oli käyttänyt googlen kääntäjää.Omia koulutehtäviäni en ole tehnyt yhtään, enkä oikeastaan ole ajatellut muutakaan suomalaiseen arkeeni kuuluvaa, että terveisiä vaan kaikille tutuille J

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kuvia, keskiviikko 10.10.2012

Ups, ei mahtunutkaan koko nimi!

Kauppias itse.

In case of emergency..

Esiintymaan valmistautuminen kaupungilla..


Birimbau- puhelintolppa.

Jacobina.

jatski ja paita samaa savya.

Taas yhdet lahtobileet.


Haat klo 12-17, bandi soitti viela viimeisia, kun poytia ruvettiin kantamaan pois..





En ole ikina nahnyt kakunkoristetta kuvattavan niin monesta eri asennosta ja niin monessa eri paikassa..

Vaaliaasi.

Vaalien jalkipyykkia.

Maatilalla.

Ruuanlaittoa ja tanssia.

Oh, my goodi, mita barbielle tapahtui?



Nossa gata

Se raksataa hellittelya.






Kylvopuuhissa